Pop-Up Alariesto polkaistiin käyntiin 8.5.2014 Lokassa. Oppilaat odottivat jännittyneinä mitä he pääsisivätkään askartelemaan. Helena Junttila veti heille taidetyöpajan, jossa jäljiteltiin Andreaksen tapaa tehdä taidetta. Andreas Alariesto oli kuuluisa taulujen maalaamisen lisäksi "trikkikuvistaan". Andreas teki erilaisia hahmoja ja muuta rekvisiittaa pahvista, muovista ja metallista, joita sijoitti luontoon ja erilaisiin ympäristöihin. Näiden rekvisiittojen kanssa hän otti erilaisia lavastettuja tilannekuvia ja niiden pohjalta maalasi vielä tauluja.
 |
| Andreaksen elämästä ja taiteesta kertovat roll-upit pystytettiin illan Tarinatupaa varten |
 |
| Tytöt tekivät koirasuden |
 |
| Tähän ilmestyi valkoinen pupu |
Oppilaat aloittivat työpajansa maalaamalla isolle pahville eläinhahmon. Maalin kuivumiseen jälkeen hahmo leikattiin irti ja sen kanssa lähdettiin ulos ottamaan samanlaisia lavastettuja tilanteita. Oppilaiden mielissä kävi pienet pyörremyrskyt, kun he miettivät minkälaisen kuvan haluavat ottaa. Asettaako eläimen puuhun kiipeämään, kurkistamaan rungon takaa, leikkimään kiipeilytelineillä... Vaihtoehtoja oli useita. Hauskojen valokuvaushetkien jälkeen mentiin takaisin sisälle ja alettiin tulostamaan kuvia. Naurun pyrskähdyksiä kuului vähän väliä kun oppilaat katselivat otettuja kuvia. He valitsivat joukosta parhaat, jotka laitettiin esille eläinhahmojen kera illan Tarinatupaa varten.
 |
| Pojat leikkaavat pahveista irti ahmaa ja koiraa |
 |
| Ulkona otetaan kuvia eläinhahmojen kanssa. Tässä pupu pääsi tekijänsä kainaloon. |
 |
| Koiralle heitetään keppiä. Saikohan pahvikoira noudettua sen? |
 |
| Muut oppilaat odottavat kuvausvuoroaan eläinhahmojensa kanssa. |
 |
| Kaikki eläimet koolla! |
 |
| Oppilaiden valitsemat parhaimmat otokset. |
Tarinatupa alkoi täyttyä viiden aikaan, sisään asteli lokkalaisia katsellen kiinnostuneena ympärille ja he näkivät tuttuja maisemia Andreaksen tauluissa. Paikalla oli kuvaamassa Seita-Säätiön Mediapaja ja tarinoinnin vetäjänä toimi Anu Uimaniemi. Kyläläiset muistelivat Andreasta paikallisena kylähulluna, joka piirteli piruja puiden kantoihin. Lapset eivät uskaltaneet mennä metsään, koska pirujen kasvoja näkyi joka puolella. Andreas sai vaikutteita monista tarinoista joita kuuli isänsä ja hänen tuttaviensa kertovan. Monet tarinat olivat tositarinoita, mutta osa taas olivat puhtaasti taikauskoista höpinää. Niistä tarinoista pirutkin ilmestyivät Andreaksen tauluihin.
 |
| Tarinatuvan väkeä. Kuvasta puuttuu noin puolet porukasta. |
Lokkalaiset kertoivat hauskoja muistoja Andreaksesta. Vaikka vuodet vierivät ja Andreas vanheni ja tuli kuuluisaksi, ei hän muuttunut miksikään. Sama Ante hän oli kuin ennenkin, maalasi tarinoita tauluiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti